Kaupunkisuunnittelusta, liikenteestä, työstä ja asumisesta
Työpaikoista ja liikkumisesta
Helsingissä ja Vantaalla on enemmän työpaikkoja kuin työllisiä. Espoossa on enemmän työllisiä kuin työpaikkoja. Alle puolet espoolaisista työskentelee omassa kotikaupungissaan ja reilu puolet ympäryskunnissa.
Espoolaiset tarvitsevat ympäryskuntiensa työpaikkoja ja sukkulointiin sopivia liikenneyhteyksiä. Yhteyksiä tarvitaan myös, jotta Espoon ulkopuolella asuvien olisi houkuttelevaa käydä töissä Espoossa. Nyt moottoritiet, kehäväylät ja raiteet vievät enemmän kuin tuovat. Läpiajoväylät ovat myös keino ohittaa Espoo.
Samalla kun pääkaupunkiseutu on kasvava yhteinen työssäkäyntialue, se on monille myös yhteinen palvelu- ja harrastusalue. Jos päivittäinen tai viikottainen elinpiiri on laaja, voi hyödyntää alueen kaikkia mahdollisuuksia. Yksi kirjasto tai uimahalli voi olla kodin lähellä, toinen työpaikan lähellä ja kolmas matkan varrella. Kaikkien ei tarvitse tarjota samaa palvelua, kunhan ne suovat riittävät peruspalvelut niille, jotka liikkuminen on hankalampaa. Varsinkin espoolaisille palveluverkkokin on kuntien yhteinen asia.
Työpaikkaomavaraisuutta tulee joka tapauksessa edistää. Olemme nyt alakynnessä. Palvelutyöpaikkojen osuus on Espoossa peräti 83%. Monipuolistamisestakin voisi olla monelle hyötyä. Yrittäjyyskasvatusta espoolaisissa oppilaitoksissa tulee edelleen vahvistaa.
On olemassa monta erilaista Espoota. Tiheästi asutussa etelässä joukkoliikenteen kasvava hyödyntäminen on helpointa. Keski-Espoon haja-asutusalueen julkisen liikenteen katvealueilla ja Pohjois-Espoon harvaan asutuilla alueilla autoilu on lähes kaikille välttämätön ja ainoa vaihtoehto. Yhdet ja samat kaupunki-, liikenne- ja palvelusuunnittelun periaatteet eivät ole realismia kaikilla Espoon erilaisilla alueilla.
Autoilun suosio perustuu paitsi kuljetustarpeisiin myös nopeisiin liikenneväyliin ja helppoihin paikoituksiin. Aivan samoilla keinoilla voidaan lisätä myös pyöräilyn suosiota. Pyöräilyn laatureitit ja hyvät pyöräparkit helpottavat liikkumista, mutta ovat nopeammin toteutettavissa ja maksavat vähemmän.
Jo rakenteille olevat raideliikenteen ratkaisut tulevat muuttamaan totuttuja liikkumisen tapoja ja reittejä. Tärkeimmät liikenne- ja joukkoliikenneratkaisut tulee tehdä saumattomien matkaketjujen periaatteella. Kerta- ja kausilippujen rinnalle tarvitaan myös asukkaiden tarpeisiin joustavasti mukautuvia päivä- ja tuntikohtaisia maksutapoja.
Asumisesta ja kaupunkisuunnittelusta
Kaupungistuminen ja pääkaupunkiseudun vetovoima on asuntotuotannon rahasampo. Espoossa, kuten koko pääkaupunkiseudulla, asuminen on kallista. Työvoimapulasta kärsivien alojen palkoilla ei kyetä ostamaan asuntoja. On myös hyvätuloisten etu, että myös hoitajat ja varhaiskasvattajat pystyisivät asumaan Espoossa.
Myyjän etu on kaupata mahdollisimman vähän mahdollisimman kalliilla. Ostajan etu on saada mahdollisimman paljon mahdollisimman edullisesti. Myyjä vetää paljon pitemmän korren niin pitkään kun Suomessa liian vakiintuneelle rakennusliikevetoiselle asuntotuotannolle ei ole laajaa ostajavetoista rakennuttamisen vaihtoehtoa. Myyjän ja asuntosijoittajan etu on ylläpitää kysyntää suurempana kuin tarjontaa. Siksikin tarvitsemme kipeästi lisää asukaslähtöistä rakennuttamista. Määrällisten tavoitteiden rinnalla on edistettävä asumisen laadullisia tavoitteita. Rakennusvirheet ovat alan helmasynti. Espoon kaupungin strategiaan tulee sisällyttää asukasvetoisen rakennuttamisen tavoitteellista edistämistä. Toistaiseksi tällainen tavoite puuttuu.
Kaikilla kaupungin suuralueilla tulee olla mahdollisuuksia eri hintaiselle asumiselle. Täydennysrakentamisella ei saa kuitenkaan tuhota pienalueiden olemassa olevia ominaispiirteitä ja identiteettiä. Pienalueiden identiteetti on heikko, jos se muodostuu vain asuntojen tehotuotannosta. Historiallisten kerrostumien ja paikallisten perinteiden tulee näkyä. Pienalueiden omaleimaisuutta ja paikan henkeä tulee vahvistaa eikä heikentää.
Espoon kaupunkisuunnittelussa tulee tukea monipuolisia asumismuotoja, jotka vastaavat erilaisiin elämäntapoihin, elämänvaiheisiin ja varallisuustilanteisiin. Matala ja tiivis asuntorakentaminen on tehokas, mutta Espoossa liian vähän käytetty vaihtoehto kerrostalotuotannolle. Myös kohtuuhintaisen pientaloasumisen tulee olla mahdollista. Rivi- ja pientaloissa asuvien asuntokuntien osuus on Espoossa nyt 39%, suurin piirtein sama kuin maassa keskimäärin, mutta osuus on ollut tarjonnan puutteen vuoksi laskusuunnassa. Pientaloasumisen peruste ei saa olla pelkässä verokertymässä ja luksustaloissa.
Tiivistyvässä Espoossa ja asukkaiden erilaisissa elämäntapa- ja varallisuustilanteissa ei ole aina tarkoituksenmukaista rakentaa talokohtaisia autopaikkoja, vaan toteuttaa niitä mieluummin esim. kortteli- ja pienaluekohtaisina yhteispaikkoina, joiden käyttäjäksi voi liittyä ja erota joustavasti.
Tutkimusten mukaan vehreä ympäristö kannustaa liikkumaan. Liikkuminen on sitä runsaampaa, mitä vihreämpi ympäristö on ja alueiden vehreydellä on suora yhteys ihmisten terveyteen. Kaikilla ja kaikenikäisillä asukkailla tulee olla tarjolla luontokokemuksia metsissä, merellä ja järvillä ja virkistysreittejä lähellä kotia. Se edellyttää kaupungilta monimuotoisen luonnon vaalimista riittävän kokonaisina ehjinä ja katkeamattomina kokonaisuuksina asumisen lomassa. Luontokato etenee nopeasti ja arvokkaat ja harvinaiset luontokohteet tulee turvata suojelemalla. Toistaiseksi tavoitteet ovat olleet vaatimattomia ja rajoittuvat luontokadon hidastamiseen. Kunnianhimoisempaa olisi tähdätä monimuotoisuuden palauttamiseen ja edistämiseen.
Lähipuiston puute näyttäytyy konkreettisella tavalla juuri nyt Niittykummussa, jossa pienet tilkkumaisesti hajautetut yhteiset alueet on kaavoitettu läpiajoväylän varrelle liikenteen melualueelle ja jossa puistoa kaipaavan on oikeasti hakeuduttava ensin Gräsanojan varteen ja sitten sen kapeaa vartta myöten joko etelään Haukilahteen tai pohjoiseen Tontunmäkeen. Niittykummussa Haukilahdenkadun varrella kerrostalojen väliset pihat ovat rakennusten omaa runkosyvyyttä kapeampia. Kaupunkisuunnittelu on epäonnistunut.
Tarvitsemme Espooseen sellaista kaupunkisuunnittelua ja rakennuskulttuuria, joka perustuu asukkaiden tarpeisiin ja vuorovaikutteiseen aktiivisuuteen, antaa jokaiselle mahdollisuuksia elää inhimillisesti arvokasta elämää hyvässä, miellyttävässä ympäristössä, edistää hyvinvointia ja terveyttä, vastaa elämäntapojen moninaistumiseen ja tukee välittävien yhteisöjen muodostumista.
