fbpx
Kulttuuri tekee kaupungin

Kulttuuri tekee kaupungin

Kulttuuri tekee kaupungin. Ilman omaa kulttuuria Espoo olisi vain joukko Helsingin lähiöitä. Ammattimaisten taideinstituutioiden, vapaan taidekentän, festivaalitoiminnan ja taiteen perusopetuksen jatkuvalle kehittämiselle on taattava vakaa perusta. Taide- ja muiden harrastusten on oltava kaikkien ulottuvilla. Kaupunkikulttuuriin kuuluvat myös julkiset tilat, joiden tulee mahdollistaa entistä paremmin spontaanejakin tempauksia, kirpputoreja, ja omatoimisuutta. 

Kulttuurin palveluverkko muodostuu kaupungin, yhdistysten, järjestöjen, säätiöiden, yhteistyötahojen, yritysten ja  aktiivisten kuntalaisten toiminnan muodostamasta kokonaisuudesta. Palveluverkon tulee sisältää lähipalvelut, alueelliset palvelut ja kaupunkitasoiset palvelut. Osa palveluista voi olla myös seudullisia.

Hyvässä kaupungissa kattava ja elinvoimainen palveluverkko ja sen laadukkaat palvelut edistävät hyvinvointia ja oppimista tasa-arvoisella, terveys- ja hyvinvointieroja kaventavalla sekä lasten ja nuorten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksia tarjoavalla valikoimalla. Hyvä kaupunki kannustaa kohtaamisiin, yhdessä tekemiseen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Hyvässä kaupungissa asukkaat osallistuvat ja vaikuttavat yhdessä.

Kulttuuri ei synny hetkessä vaan kasvaa vähitellen. Siksi sen kasvualusta vaatii huolellista vaalimista. Espoossa on ollut sitkeitä ja näkemyksellisiä pioneereja. 

Kirjastot

Suomalainen kirjastojärjestelmä on maailmankuulu ja Espoon kaupunginkirjasto erityisen ansioitunut. Kirjastojen yhteisenä yhteiskunnallisena tehtävänä on osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden mahdollistaminen, kaikkien eri lukutaitojen edistäminen sekä kestävän kehityksen toteuttaminen. Kirjastot ovat jakamistalouden pioneereja. On hyvä, että kirjastopalvelut mahdollistavat kaupungin itse tuottaman toiminnan lisäksi espoolaisten asukkaiden, järjestöjen ja yritysten toimintaa.

On hyvä, että Espoon kaikilla viidellä suuralueella on kohta oma persoonallinen aluekirjasto. Tapiolassa se on jäänyt alueen kokoon ja suuralueiden tasavertaisuuteen nähden kuitenkin alamittaiseksi. 

Matalan kynnyksen lähikirjastot ovat tärkeimpiä kulttuurin lähipalveluja. Lapset ja nuoret ovat tärkein käyttäjäryhmä ja saavutettavuus yhdenvertaisuuden toteutumiselle keskeistä. Lähikirjastojen omatoimisen käyttökonseptin ja laajojen aukioloaikojen avulla on saavutettu hyvä käyttöaste.

Kaupunginkirjaston toiminta ja tilat on turvattava jatkossakin.

Kulttuurin tilat ja paikat

Espoon kulttuuritilojen on mahdollistettava toiminnan ja tapahtumien järjestäminen monille erilaisille kulttuurin toimijoille, myös yksityisille ohjelma- ja tapahtumatuottajille ja kuntalaisten omatoimisuudelle. Espoonlahti on joutunut odottamaan omaa kulttuuritilaansa 1970-luvulta saakka. Alueellinen tasa-arvo ei edelleenkään toteudu. Espoon kaupunginteatteri tarvitsee teatteritilan, joka soveltuu myös muiden omaleimaisten teatterien ja kaupungin festivaalien näyttämöksi. Kaikille Espoon uusillekin asuinalueille tarvitaan sellaisia arkea tukevia toimitiloja, joiden toteuttamisella edistetään alusta asti asukkaiden juurtumista, paikallisten yhteisöjen syntymistä, yhteistä kanssakäymistä ja matalan kynnyksen harrastamista. 

Espoossa on hyvä, että Kulttuuri- ja liikuntapolku KULPS! tarjoaa kaikille kaupungin koululaisille mahdollisuuksia osallistua kulttuuri- ja liikuntatoimintaan eri puolille Espoota. Jokainen koulu ja päiväkotikin on kulttuuritila.

Taiteen perusopetus

Taiteen ja kulttuurin merkitys on lapsille ja nuorille aivan erityisen moninaista. Luova toiminta tukee osallisuutta ja ryhmätyötaitoja. Taiteen tekeminen ja kokeminen tukevat ihmiseksi kasvamista ja empatian kehittymistä. Jokaiselle lapsella ja nuorella tulee olla viikoittainen mahdollisuus mielekkääseen ilmaiseen tai kohtuuhintaiseen harrastustoimintaan. Taiteilijoiden ja taidekasvatuksen ammattilaisten kanssa yhteistyössä toteutettu toiminta tukee varhaiskasvattajien ja opettajien työtä. 

Espoossa kaupunki ei järjestä taiteen perusopetusta itse. Tilanne on kokonaisuuden hallinnan kannalta haasteellinen, sillä 12 000 oppilaan opetusta toteuttaa 20 erilaista ja eri kokoista oppilaitosta. Taiteen perusopetukseen on Espoossa paljon enemmän hakijoita kuin oppilaspaikkoja. Kasvavassa kaupungissa tarjontaa tulee jatkuvasti lisätä ja sovittaa eri taidelajien ja oppitasojen vaatimuksiin sopiviksi. Toimintatiloilla ja avustuksilla on jatkuva kasvun tarve. 

Kaupunki on kesken

Espoossa on aktiivinen kulttuuriyhdistysten ja oppilaitosten verkosto, ansioituneita ammattitaiteilijoita, hieno festivaalitoiminta ja kansainvälisen tason keskeisiä kulttuuripalvelujen toteuttajia kuten Kaupunginkirjasto, EMMA, Kaupunginmuseo, Tapiola Sinfonietta ja Espoon kaupunginteatteri. Kaupungissa on saman aikaisesti myös merkittäviä puutteita.

Espoossa ei ole kollektiivisia, kaupungin asukkaat itsestään selvästi yhteen kerääviä paikkoja, joihin kokoontua juhlimaan uutta vuotta tai pitämään mielenosoitusta. Kaupunkisuunnittelu on kesken.

Jokaisella sivistyskaupungilla tulisi olla kulttuuriympäristöohjelma, arvokiinteistöstrategia ja arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. Espoolta ne kaikki puuttuvat. Espoo on Suomen yhdeksästä suurimmasta kaupungista ainoa, jolla ei ole arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa. Monet kaupungin itse omistamat arvokiinteistöt ovat käsittämättömässä rappiotilassa. Sivistyskaupungissa kulttuuriympäristön elävän vaalimisen ei pitäisi olla riippuvaista kulloisistakin poliittisista voimasuhteista.

Taide- ja kulttuurilaitoksilla on merkittäviä vaikutuksia aluetalouteen, keskustojen vetovoimaan, kaupungin imagoon ja asukkaiden hyvinvointiin. Kaupungin kannattaa rahoittaa kulttuuria ja taidetta ja osallistaa avustuksilla laajaa toimijaverkkoa. Kulttuuri on aivan liian arvokas asia rajattavaksi vain pienen budjetin kulttuuri- tai elinvoimalautakunnan asiaksi. Sivistyskaupungissa kulttuurin tulee olla kaikkien organisaatioiden yhteinen asia.

 

Espoo puhuu – Kulttuuri, tapahtumat ja kaupunkikulttuuri.

Espoon Vihreiden toukokuussa 2021 järjestämä virtuaalinen keskustelutilaisuus, jossa olen mukana panelistina. [Kesto 2:18:11]

 

 

Espoo häpeää historiaansa

Espoo häpeää historiaansa

Hyvä kaupunki tuntee historiansa, sovittaa sen nykypäiväänsä ja antaa samalla mahdollisuuden tulevaisuudelle.

Toisen maailmansodan aikana kulttuuriperintöä tuhottiin laajasti ja siksi Haagissa tehtiin 1954 UNESCO:n yleiskokouksen hyväksymä humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisessa selkkauksessa.
Aseelliset selkkaukset eivät ole ainoa uhka kulttuuriperinnön säilymiselle. Kaikki vanha voidaan raivata tieltä silloin kun uusi valtakulttuuri haluaa nostaa itsensä entisen yläpuolelle ja arvottaa oman aikansa entisten edelle. 

Karhusaari

Tullessani Espoon kaupungin palvelukseen 1996, sain ensimmäiseksi tehtäväkseni tutkia Espoon kaupungin 1980 omistukseensa hankkiman suojellun Karhusaaren kunnostamisen ja käytön mahdollisuuksia. 

1890-luvulla Sinebrychoffin huvilakäyttöä alun perin palvelleet uusrenessanssityylinen päärakennus, jääkellari ja hevosmiehen talo olivat käytössä ja savuriihikin kalastusyrittäjälle vuokrattuna varastona. Pienoismaatilaa palvelleen puutarhurin asuintalo sekä talousrakennukset –  talli, navetta, meijeri, sikala, kanala, viljamakasiini, mankeli, mylly, valjashuone, vaja ja vaunuliiteri – olivat hajoamispisteessä. Niistä ei ollut edes käyttökelpoisia piirustuksia. Palaneesta kasvihuoneesta oli näkyvissä kivijalan jäänteet. Tuulelta suojattua hyötypuutarhaa pystyi tuskin enää hahmottamaan. Pari rakennusta onnistuttiin kunnostamaan ja ottamaan käyttöön.

Nyt, 25 vuotta myöhemmin, tilanne on edelleen sama ellei pahempi. Talousrakennusten ja hyötypuutarhan kunnostamisesta ja palauttamisesta ei ole tietoakaan. Jos yksityinen omistaja jättäisi suojeltua kulttuuriympäristöä heitteille, se saisi viranomaisilta toistuvasti toimenpidekehoituksia, mutta julkinen omistaja ei ainakaan Espoossa muistuta itseään.

Koska kaupunki ei osoita tarvittavaa aktiivisuutta, kuntalaiset perustivat 2019 poliittisesti sitoutumattoman Pro Karhusaari -yhdistyksen hallinnoimaan kuntalaisaloitetta Karhusaaren kulttuuriperinnön ja virkistysalueen kunnostamiseksi ja säilyttämiseksi jälkipolville. 

Träskända

1700-luvulta periytyvän Träskändan kartanon nykyiset rakennukset ja kartanopuutarha ovat olleet Espoon kunnan omistuksessa 1923 alkaen. 1921 valmistunut kartanon päärakennus, 1820-luvun viljamakasiini ja ns. Piparkakkutalo, työväenasunnot ja mm. aikanaan ranskalaisten ja saksalaisten puutarhurien rakentama maisemapuisto muodostavat valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön. Kartanopuisto on luonnonsuojelualuetta. Kartano on suojeltu.

Kaupunki on pitänyt kunnostusta kipeästi tarvitsevan kartanon tyhjillään ja suljettuna vuodesta 2005 lähtien.

Träskändan kartanon pelastamiseksi on perustettu 2017 Träskändan kartanon ystävät ry, jotta kartano kunnostettaisiin kuntalaisille avointa kulttuurihistoriaan sopivaa toimintaa ja palveluja varten. Kartanon pelastamiseksi on tehty myös kuntalaisaloite 2018.

Tapiolan uimahalli

1965 valmistunut Tapiolan uimahalli on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja suojeltu asemakaavalla. Uimahalli on ollut suljettuna ja poissa käytöstä vuodesta 2016 alkaen. Joulukuussa 2018 kaupunki ilmoitti suunnittelevansa uimahallin purkamista.

Uimahallin korjaamiseksi avattiin kuntalaisaloite 2019. Europa Nostra Finland valitsi samana vuonna Tapiolan uimahallin Suomen uhanalaisimmaksi kulttuuriperintökohteeksi. Kaupunginmuseon mukaan uimahalli tulee korjata alkuperäiseen käyttöönsä suojelumääräysten edellyttämällä tavalla. Jos uimahalli vielä korjataan, siellä uidaan aikaisintaan 2024.

Kaupungintalo

Espoon hallinnollisessa keskuksessa on vielä tallella Pakankylän kartanolta 1889 siirretty Espoon pitäjäntupa, 1933 rakennettu kunnan- ja kauppalantalo ja 1971 rakennettu kaupungintalo.

Terverunkoinen, moneen uuteen käyttöön edelleen soveltuva kaupungintalorakennus jätettiin tyhjilleen 37-vuotiaana 2008 ja sai purkupäätöksen arvovaltakysymykseksi muodostuneen eipäs-juupas -kiistelyn tuloksena 47-vuotiaana 2018.

Pro Espoo ry ja Keski-Espoon seura ovat pyrkineet estämään purkamisen.

Pitääkö olla huolissaan

Hyvä kaupunki tuntee ja tunnustaa historiansa ja säilyttää sen arvokkaimmat osat hyvässä kunnossa tuleville sukupolville. Nykyinen valtarakenne haluaa kuitenkin raivata menneen omalta tieltään. Kaupunki on saanut tässä mainitut ja monet pienemmät rakennukset rapistumaan jättämällä ne heitteille. Ränsistyneinä rakennukset saadaan näyttämään arvottomilta. Hylätyt autiorakennukset kohtaavat myös ilkivaltaa.

Koska kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta pidetään heitteillä eikä edes suojelustatus turvaa Espoon arvokohteita, on syytä olla vakavasti huolissaan.