Juha Hovinen | 27.4.2021 | Blogi
Hyvä kaupunki tuntee historiansa, sovittaa sen nykypäiväänsä ja antaa samalla mahdollisuuden tulevaisuudelle.
Toisen maailmansodan aikana kulttuuriperintöä tuhottiin laajasti ja siksi Haagissa tehtiin 1954 UNESCO:n yleiskokouksen hyväksymä humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisessa selkkauksessa.
Aseelliset selkkaukset eivät ole ainoa uhka kulttuuriperinnön säilymiselle. Kaikki vanha voidaan raivata tieltä silloin kun uusi valtakulttuuri haluaa nostaa itsensä entisen yläpuolelle ja arvottaa oman aikansa entisten edelle.
Karhusaari
Tullessani Espoon kaupungin palvelukseen 1996, sain ensimmäiseksi tehtäväkseni tutkia Espoon kaupungin 1980 omistukseensa hankkiman suojellun Karhusaaren kunnostamisen ja käytön mahdollisuuksia.
1890-luvulla Sinebrychoffin huvilakäyttöä alun perin palvelleet uusrenessanssityylinen päärakennus, jääkellari ja hevosmiehen talo olivat käytössä ja savuriihikin kalastusyrittäjälle vuokrattuna varastona. Pienoismaatilaa palvelleen puutarhurin asuintalo sekä talousrakennukset – talli, navetta, meijeri, sikala, kanala, viljamakasiini, mankeli, mylly, valjashuone, vaja ja vaunuliiteri – olivat hajoamispisteessä. Niistä ei ollut edes käyttökelpoisia piirustuksia. Palaneesta kasvihuoneesta oli näkyvissä kivijalan jäänteet. Tuulelta suojattua hyötypuutarhaa pystyi tuskin enää hahmottamaan. Pari rakennusta onnistuttiin kunnostamaan ja ottamaan käyttöön.
Nyt, 25 vuotta myöhemmin, tilanne on edelleen sama ellei pahempi. Talousrakennusten ja hyötypuutarhan kunnostamisesta ja palauttamisesta ei ole tietoakaan. Jos yksityinen omistaja jättäisi suojeltua kulttuuriympäristöä heitteille, se saisi viranomaisilta toistuvasti toimenpidekehoituksia, mutta julkinen omistaja ei ainakaan Espoossa muistuta itseään.
Koska kaupunki ei osoita tarvittavaa aktiivisuutta, kuntalaiset perustivat 2019 poliittisesti sitoutumattoman Pro Karhusaari -yhdistyksen hallinnoimaan kuntalaisaloitetta Karhusaaren kulttuuriperinnön ja virkistysalueen kunnostamiseksi ja säilyttämiseksi jälkipolville.
Träskända
1700-luvulta periytyvän Träskändan kartanon nykyiset rakennukset ja kartanopuutarha ovat olleet Espoon kunnan omistuksessa 1923 alkaen. 1921 valmistunut kartanon päärakennus, 1820-luvun viljamakasiini ja ns. Piparkakkutalo, työväenasunnot ja mm. aikanaan ranskalaisten ja saksalaisten puutarhurien rakentama maisemapuisto muodostavat valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön. Kartanopuisto on luonnonsuojelualuetta. Kartano on suojeltu.
Kaupunki on pitänyt kunnostusta kipeästi tarvitsevan kartanon tyhjillään ja suljettuna vuodesta 2005 lähtien.
Träskändan kartanon pelastamiseksi on perustettu 2017 Träskändan kartanon ystävät ry, jotta kartano kunnostettaisiin kuntalaisille avointa kulttuurihistoriaan sopivaa toimintaa ja palveluja varten. Kartanon pelastamiseksi on tehty myös kuntalaisaloite 2018.
Tapiolan uimahalli
1965 valmistunut Tapiolan uimahalli on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja suojeltu asemakaavalla. Uimahalli on ollut suljettuna ja poissa käytöstä vuodesta 2016 alkaen. Joulukuussa 2018 kaupunki ilmoitti suunnittelevansa uimahallin purkamista.
Uimahallin korjaamiseksi avattiin kuntalaisaloite 2019. Europa Nostra Finland valitsi samana vuonna Tapiolan uimahallin Suomen uhanalaisimmaksi kulttuuriperintökohteeksi. Kaupunginmuseon mukaan uimahalli tulee korjata alkuperäiseen käyttöönsä suojelumääräysten edellyttämällä tavalla. Jos uimahalli vielä korjataan, siellä uidaan aikaisintaan 2024.
Kaupungintalo
Espoon hallinnollisessa keskuksessa on vielä tallella Pakankylän kartanolta 1889 siirretty Espoon pitäjäntupa, 1933 rakennettu kunnan- ja kauppalantalo ja 1971 rakennettu kaupungintalo.
Terverunkoinen, moneen uuteen käyttöön edelleen soveltuva kaupungintalorakennus jätettiin tyhjilleen 37-vuotiaana 2008 ja sai purkupäätöksen arvovaltakysymykseksi muodostuneen eipäs-juupas -kiistelyn tuloksena 47-vuotiaana 2018.
Pro Espoo ry ja Keski-Espoon seura ovat pyrkineet estämään purkamisen.
Pitääkö olla huolissaan
Hyvä kaupunki tuntee ja tunnustaa historiansa ja säilyttää sen arvokkaimmat osat hyvässä kunnossa tuleville sukupolville. Nykyinen valtarakenne haluaa kuitenkin raivata menneen omalta tieltään. Kaupunki on saanut tässä mainitut ja monet pienemmät rakennukset rapistumaan jättämällä ne heitteille. Ränsistyneinä rakennukset saadaan näyttämään arvottomilta. Hylätyt autiorakennukset kohtaavat myös ilkivaltaa.
Koska kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta pidetään heitteillä eikä edes suojelustatus turvaa Espoon arvokohteita, on syytä olla vakavasti huolissaan.
Juha Hovinen | 6.3.2021 | Blogi
Espoolla on Rantaraitin lisäksi toinenkin aarre, Espoonjokilaakso.
Espoonjoen sekä Glimsin- ja Glomsinjokien muodostama jokilaakso ulottuu noin 16 km matkan lounaasta koilliseen Kirkkonummen naapurista Espoon halki Vantaalle. Sen varrella ja vieressä on sekä valtakunnallisesti että paikallisesti arvokkaita luonto-, historia- ja kulttuurikohteita. Nämä etapit yhdistämällä voidaan luoda Rantaraitin veroinen kaupungin poikki johtava reitti, Espoonreitti. Lasilaakson tuntumassa Rantaraitti ja Espoonjokilaakson reitistö voivat liittyä toisiinsa.
Jokisuu on vielä osaksi luonnontilainen, osaksi vanhaa kulttuurimaisemaa. Kauklahden-Lasihytin kohdalla joenvarsi voi tarjota lähitulevaisuudessa tihentyvälle yhdyskunnalle puistomaisen virkistysalueen. Myös Espoon keskuksessa Tuomiokirkon ja entisen Kirkkojärven paikalla omailmeiselle puistomaiselle joenvarren virkistysalueelle on tervetullutta käyttöä. Keski-Espoon urheilupuisto tarjoaa jo nyt sekä nähtävää että mahdollisuuksia pysähtyä vaikkapa beachvolleyn pariin. Kirkkojärven jälkeen, Turunväylän pohjoispuolella, jokilaakso levittäytyy avoimeksi, vielä hyödyntämättömäksi maisemaksi. Järvenperän-Lähderannan alueella on ruovikkoja, rantaniittyjä ja Laaksolahden kehitettäviä ulkoliikuntamahdollisuuksia. Jupperin rannat antavat mahdollisuuden Pitkäjärven melonta- ja venepaikoille, kunhan lähiasukkaiden rauha turvataan.
Pääreittiin voidaan liittää paikallisia luontopolkuja ja näköalapaikkoja. Keskiajalla syntynyt vanha Kuninkaantie on vielä läsnä useassa paikassa. Hienoja etappeja ovat Bembölen kahvitupa, Träskändan kartanopuisto ja Glimsin museoalue. Espoonjokilaakson reitistön vetovoimaa ja palveluja monipuolistaisi Träskändan kartanon hyödyntäminen kävijäkeskuksena, jollaisen myös Glimsin talomuseo kasvavia vierailijamääriään varten tarvitsee. Siinäpä uudelle suomalaiselle puurakentamiselle ja arkkitehdeille hieno tilaisuus!
Mistä muualta kuin Espoosta löytyy Espoonjokilaakson veroinen mahdollisuus?
Espoonjokilaakson kaltaisen laajan teemakokonaisuuden edistäminen tarvitsee kaupungin organisaatiossa koordinointia. Asemakaavoitus kuuluu yhdelle virastolle, reittien rakentaminen toiselle, palvelujen koordinointi kolmannelle, historiallisten kulttuurikohteiden ymmärtäminen neljännelle ja luontokohteiden ymmärrys viidennelle. On myös vastakkaisia pyrkimyksiä ja asuin- ja muu rakentaminen kilpailee reitistön kanssa samoista paikoista. Visiot eivät toteudu ilman koordinoivaa projektia.
Espoo tarvitsee Espoonreitille projektin.
#reititjaraitit
#espoonreitti
#rantaraitti
#espoonrantaraitti
#espoonjokilaakso
Juha Hovinen | 28.2.2021 | Blogi
Olen etelä-espoolaisena ahkera Rantaraitin kulkija. Kävelen, sauvakävelen, välillä harrastan kevyttä hölkkää. Vastaan tulee kaiken ikäisiä rantamaisemista nauttivia kaupunkilaisia, koirien ulkoiluttajia, pyöräilijöitä, turistejakin. Venelaitureiden, uimarantojen ja parkkipaikkojen lähellä kioskit ja kahvilat tarjoavat mukavia lepohetkiä. Aurinkoisina kesäpäivinä niiden lähistöillä kadunvarret ja pihatkin ovat täynnä autoja, polku- ja moottoripyöriä.
Raitin viehätys perustuu sen saavutettavuuteen, 40 km pituuteen, vuodenaikojen vaihteluun, monipuolisiin luonto- ja maisemanäkymiin ja etappeina toimiviin rantapalveluihin. Sekä ihmiset että koirat tapaavat tuttuja. Kaikki hyvin!
Kaupunki tavoittelee Länsimetron varteen kävelyetäisyydelle Rantaraitista 70 000 uutta asukasta. Tavoite vastaa Vaasan, Hämeenlinnan tai Lappeenrannan nykyistä väkilukua ja on noin puolet Espoon kasvutavoitteesta. Jo nyt on näkyvissä, että luonto kuluu paikoitellen puhki. Mitä enemmän käyttäjiä, sen enemmän kuluttajia ja sen myötä raitin luonteen pysyvää muuttumista. Edessä on valintoja. Joko annetaan luonnon kulua puhki, rajoitetaan kulkureittejä herkimmillä paikoilla luonnonsuojelualueiden tapaan tai korvataan nykyisiä luonnonympäristöjä paikallisesti kaupunkimaisemmalla, kulutusta kestävämmällä ympäristörakentamisella.
Paras ratkaisu on jakaa rasitusta ja toteuttaa Espooseen väestönkasvua vastaavia yhtä vetovoimaisia muitakin vaihtoehtoja. Toimiville reiteille eri puolilla kaupunkia, niin idästä länteen kuin etelästä pohjoiseen, on monenlaista tarvetta.
Espoonjokilaakso on ainutlaatuinen, laaja alue ja tarjoaa täysin Rantaraitin veroiset kehitysmahdollisuudet. Se johtaa Kirkkonummen naapurista Espoon läpi Vantaalle. Sen varrella on vaihtelevaa luontoa, historiaa, kulttuuria ja palveluja, joita voidaan edelleen kehittää. Samalla voidaan ratkaista luontevalla tavalla Träskändan kartanon alennustila. Kartano ja kartanopuisto kuuluvat yhteen ja kartanon sijainti tarjoaa loistavat puitteet kävijäkeskukselle, jossa voidaan informoida reitin upeaa erityslaatua ja tarjota kulkijoille pysähdyspaikka ja lepohetki. Reitin lyhyitä palasia sisältyy jo kaupungin Kotiseudun ulkoilupolut -ohjelmaan, mutta konkreettiset toimenpiteet yhdistämisestä puuttuvat ja visio on vielä yhteen sovittamattomina pirstaleina. Lisäksi asunto- ja muu rakentaminen kilpailee samoista paikoista. Asemakaavoitus, reittien rakentaminen ja palvelujen kehittäminen kuuluvat kaupungin organisaatiossa kaikki eri organisaatioille ja siksi tarvitaan yhteen kokoavaa visiota, tahtoa, organisointia ja projektia.
Tarvitsemme Espoonjokilaakson reitistölle konkreettisen toteutusohjelman.
#reititjaraitit
#rantaraitti
#espoonreitti
#espoonrantaraitti
#espoonjokilaakso
