Espoon kaupunkirakenteen ja asukkaiden elinympäristön 2000-luvun muutosta on johdettu aluerakentamisprojekteilla vuodesta 2002 alkaen. Aluerakentamisprojekteissa sovitetaan yhteen mm. kaavoituksen keinoin tapahtuvaa kaupunkisuunnittelua, asemakaavoihin perustuvaa kunnallistekniikan rakentamista, rakennusliikevetoista asuntorakentamista, sijoittajavetoista liikerakentamista ja kaupan keskusliikkeiden omaa kaupunkisuunnittelua.
Kaavoitus-, tontinluovutus-, suunnitteluvaraus- ja kadunrakennuspäätökset tehdään demokraattisilla lautakuntien, kaupunginhallituksen ja valtuuston päätöksillä, mutta aluerakentamisprojektit eivät ole demokraattisesti johdettuja. Taannoinen teknisen ja ympäristötoimen toimialajohtaja neuvoi rakennusliikkeitä ja sijoittajia: ”Pyytäkää yksi kolmasosa enemmän kuin tarvitsette siltä varalta, että päättäjät ryhtyvät hankaliksi”.
Aluerakentamisprojektit on muodostettu pääasiassa suuralueiden mukaan.
Länsimetron kehityskäytävän tiivistämiseksi toimivat Tapiolan suuralueen Tapiolan-Otaniemen-Keilaniemen kehittämisprojekti, Niittykummun projekti, Matinkylä-Olarin Suur-Matinkyläprojekti ja Kaitaan-Finnoon-Espoonlahden- Kivenlahden-Kiviruukin-Saunalahden laaja Suur-Espoonlahden projekti.
Rantaradan kehittämiskäytävä muodostuu Leppävaaran suuralueen, Keran, Espoon keskuksen ja Kauklahden aluerakentamisprojekteista. Kuvassa Leppävaaran Perkkaa huhtikuussa 2021.
Suur-Matinkylään kuuluvan Suurpellon aluekehittämisprojekti ei kuulu kumpaakaan edellä mainittuun raideliikenteen kehityskäytävään.
Aluerakentamisprojektien asukastavoitteet ovat yhteenlaskettuna merkittävästi – 70 000 … 100 000 asukkaan verran – suurempia kuin kaupungin viralliset väestöennusteet ja -tavoitteet. Nämä projektit siis kilpailevat toistensa kanssa eivätkä ne kaikki pysty koskaan toteutumaan täysimääräisinä. Samalla rakennusliike- ja sijoittajavetoisen asuntorakentaminen kulttuuri pitää huolen siitä, että asuntojen kysyntä pysyy aina suurempana kuin tarjonta. Aluerakentamisessa on toistuvasti arvioitu tulot todellisuutta nopeammiksi ja menot todellisuutta hitaammiksi. Mm. edellä mainittujen syiden seurauksena jossain vaiheessa nämä projektit kasvattavat aiempien rakentamistavoitteidensa volyymiä ja samalla aikaisemmat kaupunkiympäristötavoitteet saavat kyytiä. Esimerkiksi Tapiolan keskustassa uusi asuntorakentaminen ei olekaan jäänyt vanhan Keskustornin kruunuterassia matalammaksi. Rakentaminen tunkeutuukin paikoille, jotka eivät ole olleet näkyvissä aikaisemmissa suunnitelmissa. Vuosikymmenien mittaisissa aluerakentamisprojekteissa osa tavoitteista jää jo lähtökohtaisesti toteutumatta ja uusiakin tavoitteita syntyy ajan mittaan aikaisempaan kokonaisuuteen sovitettaviksi.
Uusien alueiden ja korttelien asukkaat eivät voi osallistua, koska heitä ei vielä tunneta. Asuntoja ei rakenneta niiden todellisille asukkaille ja markkinatutkimusten tekeminen ja tulkinta jääkin rakennusliikkeille.
Espoon poliittisen ohjauksen ylimpänä periaatteena on ollut, että antaa kaikkien kukkien ja rikkaruohojenkin kukkia ja antaa markkinoiden itse vapaasti päättää koska ja minne ne haluavat Espoossa rakentaa. Tämä periaate johtaa moniin kalliiksi tuleviin haittoihin.
Aluerakentamisen projektit venyvät. Verorahoilla kustannettavat kunnallistekniset investoinnit ovat hukkakäytössä samalla kun aika rapauttaa niitä. Kadut ja muu kunnallistekniikka saattavat ennättää ensimmäiseen peruskorjausikäänsä, ennen kuin ovat olleet päivääkään kunnollisessa käytössä. Yksityiset palvelut viipyvät kannattavuuden puuttuessa. Julkiset palvelut joutuvat tasapainottelemaan epävarman tulevaisuuden edessä. Julkisen liikenteen yhteydet ja vuorovälit ovat pitkään puutteellisia. Raskas työmaaliikenne, melu ja pöly haittaavat ensimmäisten uudisasukkaiden arkea turhan monin paikoin turhan pitkään.
Miksi demokraattinen päätöksenteko ei voisi luoda kaupungin aluerakentamiselle pelisääntöjä, joilla uusi aluekokonaisuus olisi rakennettava edes 60- tai 65-prosenttisesti valmiiksi, ennen kuin sen viereen aletaan rakentaa kilpailevaa muuta asuntorakentamista? Esimerkkinä Suurpelto ja sen viereisten alueiden kaavoittaminen.
Olisi suureksi eduksi, että demokraattinen päätöksenteko ja siihen kuuluva keskustelu ja vaikutusten arviointi voisi olla vahvemmin mukana aluerakentamisprojektien keskinäisessä koordinoinnissa ja priorisoinnissa.